Valikko Sulje

Laku labradori – suosituin rotu Suomessa

Laku-koira lumessa

Laku – blogi on ollut tauolla. On ollut muita kiireitä, mutta eniten kiirettä on ollut Lakulla. Juuri, kun on selvitty ennätys lumisesta talvesta, koittaa kevät kaikkine tuoksuineen.

Kun olen tässä totutellut perheemme jo toiseen labradorinnoutajaan, saan Iltalehdestä lukea, että se on edelleen Suomen suosituin rotu.

”Labradorinnoutajan suosiolle ei näy haastajaa, kertoo Kennelliitto tiedotteessaan. Rotu oli suosituin 2195:llä viime vuonna rekisteröidyllä koiralla. Tämä tarkoittaa, että noin viisi prosenttia vuonna 2018 rekisteröidyistä koirista oli labradoreja.” Uutisoi Iltalehti. Ja mikäs onkaan toisella sijalla, suomenlapinkoira, joka nousi toiseksi suosituimmaksi 1464 rekisteröinnillä. Tämä oli noin 300 koiraa enemmän kuin vuonna 2017. Meillä on siis kotona kaksi suosituinta rotua. Hämmentävää! Ensimmäinen lapinkoira Kassu tuli meille, aikana, jolloin neljättä sukupolvea oli rekisterikirjasta turha hakea.

Suosittuus kertoo koirarodun ominaisuuksista; koira on kiltti ja seurallinen. Mutta muuten vähän ihmettelen. Labradorinnoutajan energisyys ei sovi kaikille. Eikä jatkuva kiinnostus kaikkia ja kaikkea kohtaan. Kiltti se on ja tottelee, mutta jos lähellä on suuri kiinnostuksen kohde = lue naapurin Nekku, unohtuu aika äkkiä kaikki opittu.

Silti tämä energinen koira jaksaa yllättää minut kerta tosiensa jälkeen. Jos ääneen mietin, että missähän se on Lakun uusi majavalelu, hän hakee sen saman tien?? Jos hän haluaa vettä, hän käy hakemassa minut, ja kun luulen, että tarkoitus on lähteä pissireissulle, hän kaartaa keittiöön. Ahaa – siis jano. Me keskustelemme koko ajan.

Samaan aikaan tämän Suomen toinen suosittu rotu katselee kuninkaan arvokkuudella, tätä ”hökeltämistä”, tulee ja menee, kun HUOM! pyydetään. Jos toinen on kiinnostunut ihan kaikesta, niin tämä toinen ei ole kiinnostunut muusta kuin siitä, että tuleeko pihaan vieras ja liikkuu omistaja jonnekin. Hän kulkee mukana koko ajan.

Yhtä kaikki nämä pojat, kyllä pojat, elävät täydellisessä lauma symbioosissa. Syövät vierekkäin, jopa luut, nukkuvat vierekkäin, ulkoilevat yhdessä ja leikkivät yhdessä. Muttei enää. Toppe lappalainen täyttää kunnioittavat 13 vuotta. Jalka ei ole enää yhtä ketterä kuin ennen. Hän saa viettää aikaa ”kartanomme” pihalla omaehtoisesti liikkuen ja ympäristöä tarkkaillen.

Laku ei jää ilman kaveria. Perheeseemme muuttaa uusi pentu viikon päästä. Onnekas Oliver tulee meille ja kasvaa pikkuhiljaa Lakun leikki ja lenkki kaveriksi. Sitä ennen, menee kesä pihalla leikkien ja uuteen laumaan totutellen.

Hyvää alkavaa kesää.

Lakulaiffia