Valikko Sulje

Lakun muutto kotiin ja ensimmäinen mökkireissu

Sellaisella tarmolla ja itsevarmuudella kuin Laku asettui meille 8 viikkoisena taloksi, en ole aikaisemmin nähnyt. Ei puhettakaan arkuudesta ja tutkiskelusta. Toki isäntänsä oli läheisin ja turvallisin kontakti uudessa talossa, mutta äkkiäpä Laku otti paikkansa perheen koiralaumassa. Jokeria, joka oli jo ikäpoika se ei juuri kunnioittanut, mutta 11 vuotias lapinkoira Toppe, ei antanut pennun hyppiä nenälleen. Pihalla syntyikin isommat leikit ja painit juuri näiden kahden välillä.

Meiltä on aina kysytty, kun olemme hankkimassa uutta koiraa, että mitä harrastamme koiriemme kanssa. Vastaus on kaikkea ja emme mitään. Meillä koirat ovat mukana elämässä. Mukana pihatouhuissa, mukana mökillä, mukana kylässä, mukana hiihtoreissuilla ja ennen kaikkea retkillä metsiin. Emänällä on kyllä metsästyskorttikin, mutta metsällä olosta on jo aikaa. Laku muutti siis perheeseen, jonka isäntä tykkää lenkkeillä metsässä, joka asuu maalla, jossa on iso piha ja paljon metsää ympärillä. Lisäksi bonuksena perheen koirakaverit.

Ensimmäinen mökkireissu ei tälle karvakuonoiselle lurppakorvalle aiheuttanut minkäänlaista hämminkiä. Laku lähti rohkein mielin tutustumaan pihaan ja varsinkin järveen. Uimahaluja tältä pennulta ei puuttunut.

Taas piti muistuttaa, mihin näitä noutajia on oikein jalostettu, kun tietyt asiat sujuvat kuin itsestään.

Labradorinnoutajan juuret juontavat Labradorin niemimaalle, New-Foundlandin saarelle, josta rodun kantavanhemmat tiedetään tuotetun Brittein saarille. Rotu on levinnyt Iso-Britannian kautta kaikkialle maailmaan. Kanadan itärannikolla on kuvattu labradorinnoutajia muistuttavia koiria ensimmäisen kerran 1700-1800-luvulla. Nämä koirat toimivat kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja, ym. Niitä käytettiin myös metsästyksessä ja muissa tehtävissä. Niillä oli voimakas noutotaipumus ja into mennä veteen sekä paksu, vettä hylkivä turkki. Näitä koiria kulkeutui kalastusalusten mukana Englantiin.”

No siinähän se vastaus tuli. Ei siis mikään ihme, että pentua kiinnosti vesi ja uiminen. Varmuuden vuoksi Lakulla piti olla kirkkaan väriset valjaat päällänsä, jotta se ei missään vaiheessa kadonnut näköpiiristä.

Yksinään Lakupoika ei vielä päässyt ulos, mutta ulkona olimme koko porukka koko ajan. Päivät ulkona, päiväunet sisällä ja yöksi tupaan nukkumaan. Päivän touhunnut pentu ei meitä juuri yöllä herätellyt, mutta aamunvirkku oli valmis uuteen päivään jo kuudelta seuraavana aamuna. No Lakun ansiosta näimme aamukasteisen auringon säteiden helmeilevän järven pinnassa. Yhdessä käytiin aamu uinnilla, ja aamu ”puurolla”.

Päivä ja kuukausi kerrallaan, Laku opettaa minulle noutajakoiran sielunelämää. Ja sanottakoon sekin tässä nyt suoraan, että käsityksiäni olen joutunut korjaamaan tästä rodusta koko ajan.

Tuula & Laku