Valikko Sulje

Liikkumisen riemua

Laku Kivistön metsässä

Laku kuulumisia taas pitkästä aikaa. Syksy on hurahtanut jo lähelle joulua, meillä tosin joulu pilkahtelee jo kotona liinoissa ja lukuisissa kynttilöissä.

Lakulaiffi jatkuu vilkkaana ja tämä energinen labbispoika jaksaa ihmetyttää ja ihastuttaa, no jos rehellisiä ollaan, myös vihastuttaa välillä. Laku on energinen kaveri ja omalla tavallaan älykäs. Kun häntä pyytää hakemaan lelunsa, hän tunnistaa ne nimeltä ja tuo kaikki yksi kerrallaan ihan oikein valittuna; nutukka, raato, kumiluu ja pupu.

Aktiivinen koira tarvitsee toimintaa, joten leikkejä ja lenkkejä täytyy olla säännöllisesti, tai kotona odottaa työpäivän jälkeen kaaos. Kaaosta on viimeisen vuoden aikana riittänyt. Keittiössä ehti mennä erilaisten tuotteiden sävyttäminä muutama matto, ennen kuin luovutimme. Ulottuvainen koira nousee pöydille harvinaisen helposti ja etutassuilla tavoittaa erilaisia maustepurkkeja, ruokaöljy pulloja ja sekoittaa ne ihanasti matolle.

Lappalainen ja labradori viihtyvät hyvin yhdessä. Nuori ja innokas Laku saa meidän vanhan pojan innostumaan leikeistä. Lakulta ei vauhtia puutu, ei sisällä eikä ulkona. Onneksi asumme maalla, täytyy todeta. Kiltti pentu, joka uskoo käskyjä, eikä karkaa, mutta…
Maalla asumisen toinen puoli on se, että ei tapaa juuri toisia koiria, oman koira ”veljen” lisäksi. Jokainen uusi koiratuttavuus herättää suuren suurta innostusta, jota kohtaamamme koiratuttavuus ei oikein meinaa sulattaa ja omistaja/ulkoiluttaja vielä vähemmän.

Onneksi kohtaukset ovat meluisia ja riehakkaita, mutta eivät vihaisia. Kaikesta on selvitty, mutta opittavaa riittää. Olemme saaneet jo matot lattialle alakerrassa, onhan alkupoika jo puolitoista vuotias. Lonkatkin kävimme kuvaamassa ja ihan hyvä tulos sieltä tuli. Ihan parhaaseen tulokseen emme päässeet, mutta keskimääräistä paremmat lonkat Lakulla on. Ja kyynärät olivat timmissä kunnossa. Lakun liikkumista se ei ole hidastanut.
Onneksi on Laku, muuten meidän perheen isäihmisen työpäivät venyisivät liian pitkiksi. Nyt tämä uskollinen ruskeasilmäinen koirakaveri odottaa eteisen sohvalla isäntäänsä kotiin tulevaksi, koska se tietää pitkää lenkkiä metsässä. Onneksi on myös led-valo pannat, muuten pikimustaa Lakua ei illan pimeydessä metsässä näkyisi.

Lakulaiffi jatkuu joulun odotuksen tunnelmissa

Ihanaa loppusyksyä